Testing, testing, one two three... Kissa, hevonen, kissa...

Noniiiiii...

Tässä nyt pari päivää kohtuullisen aktiivisesti soittanut ja säätänyt kitaraa, ja ei voi kun todeta että perskeles. Saundi on mitä mahtavin, oikeastaan juuri sitä mitä hainkin, joka on muuten havaittu yllättävän harvinaiseksi yhdistelmäksi mitä nyt on tullut eri kitaroita soiteltua:

Tuhti, eloisa, dynaaminen ja yllättävän "moniulotteinen" tehokkaista mikeistä huolimatta (etenkin kaulamikkisaundi, tallamikki on vähän tylsempi ainakin miedoilla säröillä ja cleanilla, joka on ihan hyväksyttävää). Koppa resonoi vartaloa vasten miellyttävän voimakkaasti ja akustinen saundi on sen mukainen... Muikeaa. :)

Miinuksiakin löytyy. Valitettavasti.

Kuten eilen totesin, kaula on tosiaan sittenkin hieman liian leveä kannastaan stratomitoilla tehtyyn kaulataskuun. Tosin ei se varmaan ole edes lähes puolta milliä. Tarkkaan katsoen huomaa kuinka otelautamerkit eivät ole aivan G- ja D-kielien keskellä, ja vähemmän tarkkaan katsoessa huomaa kuinka laitamyötäsessä ylä-e-kieli kulkee vaikka se on tallapalassa melko lähellä toista korkeudensäätöruuvia... Hassua kuinka äkkiä tuohon tottuu, eikä se tunnu haittaavan juurikaan mitään soiton kannalta. Ehkä siksi kun Lukather modelissa on vähän samaa juttua eri syystä (rajusti pyöristetyt nauhojen päät) ja sillä on jo vuosikausia tullut soitettua. Pitää tosin ottaa huomioon uusien nauhojen viimeistelyssä. Vireeseen kaulan pienenpieni vinous ei näköjään vaikuta pätkääkään. Eli taidanpa jättää silleen ja korjaan jos myöhemmin alkaa ärsyttää. Satula pitää viilata, kielet ovat ainakin toistaiseksi paikallaan oleville medium jumboille turhan korkealla siitä päästä. Ja ylläri ylläri: hiertää Ibanezeille tyypilliseen tapaan ihan perkeleesti. "Naks naks niks paks piks" säestää joka ikistä kammenliikettä ja yli puolisävelaskeleen venytystä... Ja ensinmainittua ei vire kestä, jälkimmäisen sentään vähän paremmin, kiitos lukkovirittimien (kai?).

ÄLKÄÄ OSTAKO (Thomannin myymiä) Göldon 3-asentoisia mikkikytkimiä! Roska ei toimi edes uutena ja pikkasenko ketuttaa. Se onkin vähän hepposen näkönen rakennelma. Pitää vielä katsoa josko sitä voisi vähän modata paremmaksi, rakenne kun on avoin ja mekanismi selkeä.

Myös Volumepotikan toiminta ihmetyttää. Sen pitäisi olla laatua (CTS Brand), mutta joku siinä on vikana: Kympiltä pienemmälle kääntäessä volume tippuu samantien rajusti välillä n. 10-7 ja seiskan alle ei kuulu käytännössä yhtään mitään. Mikähän mahtaa olla??? Juotokset on kunnossa ja oikein tehty. Keles. Ehkä se on sitten vaan wikki.

Se on (melkein) siinä!

Eerocaster mk I "Fat Lizard" eli kavereiden kesken "Läski-Lissu" on soittokunnossa!!!

Sain viimeinkin loput osat Warmothilta, ja koko eilinen päivä menikin sitten kirjaimellisesti kolvatessa - unohdin jopa syödä... Päätin sitten kuitenkin ainakin toistaiseksi luopua Varitone-kytkennästä. Ajatuksena on kokeilla miten se toimisi pedaalina, siitä myöhemmin. Mutta nyt:


Yllä Fat Lizard juuri ensimmäistä kertaa kielitettynä! Olinkin ehtinyt jo unohtaa kuinka kätevä keksintö lukittava virityskoneisto on... Sellaiset joskus muinoin olleessa Epiphone Les Paulissa oli. Chickenhead-nupit ovat toistaiseksi suunniteltujen Deluxe-nuppien sijaan siksi, että Deluxet eivät istuneet suorassa näiden potikoiden akseleille. Tai no, tonepotikan akselille mokoma ei juuri ja juuri edes mahtunut... Eli tonepotikan akselin tai nupin reiän viilaamista ja volapotikan akselin jonkinasteista modaamista (tai vaan joku tiiviste päälle) odotettavissa. Eipä nuo kananpäätkään pahalta tuossa näytä, käytettävyys ei vaan ole paras mahdollinen.

Palataan ajassa tunti taaksepäin:


Tässä elektroniikka valmiina. Suojuksen alareunaan voisi vielä laittaa alumiiniteippiä, mutta kitara on kyllä QP:t huomioon ottaen yllättävän hiljainen jo näin. Ns. "tähtimaadoitus" on muuten oikeasti kova sana. Eli kaikki maajohdot menevät potikoiden kuorien sijaan samaan pisteeseen (prikka tuon keskellä alhaalla olevan teippimytyn sisällä). Eli kytkimet ja potikat maadoittuvat rungostaan plektrasuojukseen. Volumepotikan alla on suojusta vasten prikka, johon on juotettu johto päätyen myöskin samaiseen maadoituspisteeseen. Ei maalenkkejä siis. Lähes kaikkien valmistajien käyttämä perinteinen potikankuorimaadoitus on standardi josta pitäisi ehdottomasti päästä eroon... "Tähtimaadoitus"-idean löysin www.guitarnuts.com -sivustolta.


Yläsarvi. Kytkin on kaulamikin coil tap. Quarter Poundien kohdalla "välttämättömyys" jos haluaa niillä hyväbalanssisen kitaran ja tarvittaessa todella tuhdin kaulamikkisaundin - tämä tuli huomattua ensisaundeja ottaessa; kun otin ensimmäiset äänet kaulamikillä, luulin kytkimen olevan siten että koko kaulamikin kela on käytössä. Saundi vaikutti Straton jälkeen niin tuhdilta. Näppäsin kytkimen ylös ja huh mikä tujaus! Ibanezini (Lukather model) kaulahumbucker (orkkis Super58) jää auttamatta kakkoseksi! Wau...


Loput elektroniikat. Sotkuisen näköistä mutta kaikki toimii hienosti... Yhtään juotosta ei tarvinnut korjata ensiyrittämän jälkeen. Olen siis kehittynyt, mukavaa. :) Yleismittari on muuten aivan ehdoton värkki. Jos joku olisi ensikokeilussa pielessä, olisi aika kettumaista ottaa pleksi taas irti - vielä kun tämän kitaran kohdalla siihen tarvitaan myös kaulan irrotus otelaudan ulottuessa sen verran paljon pleksin päälle.

Vasemmalla näkyy mikrofonivalitsin, jonka alle laitoin paksun, ison prikan siitä syystä, että kytkin on tarkoitettu Les Pauliin, mikä siis merkitsee sitä että se tulisi varsin koholleen plektrasuojukseen asennettuna ilman minkäänlaista tasausta alapuolelta. Iso prikka on kätevämpi asentaa kuin monta pientä, puhumattakaan mutterista, joka hankaloittaa kiristämistä hieman. Lisäboonus prikalle tulee takuuvarmasta kontaktista maan ja kytkimen rungon välillä. Volumepotikka on siis 500K merkkiä CTS, tonepotikaksi laitoin sittenkin Fender No Loadin (250K, .022 mikrofaradin konkka). Minikytkin jakin ja tonen välissä on tallamikin vaiheenkääntö. Funk- tms. hommissa voi vastavaihesaundille löytyä joskus käyttöä.

Laitoin plektrasuojuksen ja kopan välisen maapiuhan riittävän pitkäksi mahdollisia muutos- ja huoltotoimenpiteitä helpottamaan. On muuten tässä mielessä aika hyvä juttu tuo Jazzmasterin plektrasuojuksessa sijaitseva jakki!


Siinä se on taas. :) Tuo plektrasuojuksessa olevan jakin maininta olikin kätevä aasinsilta tätä kuvaa ajatellen: Piuhanpätkä joka näkyy kotelossa plektran vieressä on värkätty ajatellen suorilla plugeilla olevia piuhoja. Yksinkertaisuudessaan siis kulmaplugi, ja piuhan päässä sopivalla etäisyydellä putkijakki. Ajatusta tarvitsee tuskin sen kummemmin selittää. :) Kotelo on muuten Warwickin Rockcase, Jazzmasteria varten tehty. Hinta-laatusuhde kohdallaan (Thomannilta 55 euroa).

Yksi takaisku kuitenkin:

Luulin Ibanezin kaulan olleen stratomitoilla. Erehdyin, joskaan en kovin suuresti. Kaulan kanta on aavistuksen, ehkä puolisen milliä Straton kaulan kantaa leveämpi. Tämä aiheuttaa tietenkin aavistuksenomaisen virheen kaulan linjassa, kun kaulataskun reuna on alhaalta lyhyt. Soittamiseen tämä nyt ei kovin kauheasti vaikuta, ylä-E:n kanssa saattaa vaan välillä vähän "lipsua" ohi otelaudan. Onneksi soittotekniikkani on enemmänkin kieliä ylöspäin, kuin alaspäin painava (siis otelaudan sivusuunnassa). Tosin päätin jo että taidan tilata täysin istuvan kaulan jossain vaiheessa... Kaula pitää muutenkin trimmailla, nauhat vaihtaa ym. Todennäköisesti teetän jollain proolla, kahtotaan.

Mutta nyt mennään näillä. Helvetin hyvältä se saundaa! Säätöä vaan vielä. FAT osui muuten nimessä ihan oikeaan...