Vedin siis öljykerrosten päälle Liberonin Black Bison antiikkivahaa yhden kerroksen. Levitys olikin hieman opettelua mutta siinähän se sitten onnistuneena nököttää kitara kuitenkin.
Huom: Potikat on jotkut muinaisesta Squier Stratosta jääneet hölmikkäät, joiden tilalle on tulossa Warmothilta Tele Deluxe-tyyliset nupikat. Keski"mikki" - joka siis ei ole oikea mikki vaan faijan Blackmore Straton "haamumikki" - tulee tietenkin mustakuoriseksi. Ja yläsarvesta uupuu vielä mikrofonivalitsin, kun en löytänyt 12mm poranterää mistään. Osat on vasta sommiteltu kohdilleen, elektroniikkahan on myöskin vasta matkalla Warmothilta. Kuten virittimetkin (Schaller Mini Locking, mustat).
Tässä olisi Läski-Lissun "schema"... Heh, hevosetkin nauraa mutta pääasiahan on että homma tulee selväksi. :D Toimintoja piti hieman karsia, kun ei siihen yläsarveen oikein voi sittenkään vipukytkimiä ympätä yhtä enempää, tulevat komppikäden tielle. Päätin luopua kaulamikin vaiheenkäännöstä ja tonepotikan ohituksesta. Osalistasta kuvan alla selviää jäljelle jääneet toiminnot...
Elikkäs meriselitykset, aloitetaan kuvaan numeroin merkityistä:
1. Varitone-kytkin
Varsin hienosti kitaran luukkiin istuvan mustan chickenhead-nupin takaa löytyy 12-asentoinen perus kiertokytkin (RF-Com, 2,50 €). Siihen liitän 10 pikku konkkaa, joiden kunkin tehtävä on siis lyhykäisyydessään tehdä monttu tiettyyn kohtaan kitarasta ulos lähtevää taajuuskäyrää. Yksi kerrallaan kiertokytkimen määräysten mukaan, tietenkin. Asiaan voi tutustua esimerkiksi näiden kahden linkin takaa:
http://alexplorer.net/guitar/mods/varitone.html
http://www.blueshawk.info/varitone.htm
2. Kytkin, jolla saadaan Varitone päälle/pois. Ei sijaitse fyysisesti kuvan osoittamassa kohdassa, vaan tonepotikan push/push kytkimen takana.
3. Kaulamikin coil tap. Tällä siis saadaan puolet Quarter Poundin massiivisesta tehosta käyttöön, joka tekee soundista luonnollisesti varmaankin niinsanotusti "vintagemman" (luulisin) Quarterille ominaisen, pikemminkin P90:n ja humbuckerin sukuisen, joskin silti toki luonteeltaan stratomaisen saundin sijaan. Tämäkään kytkin ei sijaitse fyysisesti kuvan osoittamassa paikassa, vaan kyseinen minikytkin löytyy tonepotikan ja jakin puolivälistä.
Itteasiassa tässä vaiheessa taidan tarkentaa, että en ole vielä aivan varma kummin päin nämä kaksi edellämainittua kytkintä laitan, mutta se sitten testaillessa varmaan aikanaan varmistuu.
4. Mikkivalitsin á la Les Paul! Ihkuu.
5. Hauskuus alkaa siitä mihin saundi päättyy! heh heh... Eli just toistepäin. Tämä on siis vain muovinen mikrofonijäljitelmä. Alunperinhän tämän kitaran piti saada normaali Stratomikitys, mutta kuten ensimmäisessä blogikirjoitusessani totesin, huomasinkin jo omistavani varsin mainion Straton... Ulkonäkö on kuitenkin myös tärkeää, ja vain kaksi stratokokoista yksikelaista olisi näyttänyt kyllä todella tökeröltä - katsokaapa vaikka esim. jenkkiläistä Blackmore-mallia... Tämä haamuhan on napattu siitä ekasta Ison-Rikun sigumallista, jossa myöskin muuten QP:t! Isäni omistaa moisen ja halusi siihen keskimikin...
Volumepotikka on 500 K logaritminen CTS, tonepotikka muuten sama mutta joku tarvike ja push-push kytkimellä, peräisin Iban Lukather modelista. Konkka näkyy olevan .022 uF. Toiminee.
Mitähän tästä vielä kertoisi? Tosta piirroksestahan näkyy vain "kuuman puolen" reitti, maapuoli ja kitaran suojaus tehdään www.guitarnuts.com -osoitteesta löytyvien ohjeiden mukaan, tosin ilman lifesaver-kytkentää kun ei löytynyt (!!!) siihen sopivaa konkkaa RF-Comista... Harvoinpa ihmisiä ainakaan Suomessa enää kuolee ilman tuota kytkentää, tosin... :P
Jatq!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti